Here we go again!

Noniin, taas mennään!
Mul on ollu koulussa ihan hillittömän paljo kaikkee tekemistä. On ryhmätyötä ja esseetä ja suullista koetta sun muuta. Sen takia on blogi nyt jääny vähä vähemmälle. Ja kaiken tämänhetkisten tehtävien lisäks oon yrittäny tehdä pois kaikkia rästiinjääneitä tehtäviä.

Tällä hetkellä tilanne näyttää kutakuinkin tältä... Eli hyvin epätoivoiselta!

Mutta kyllä ne vielä joskus loppuu! Positiivinen ajattelu ennen kaikkea!:D

Tällä hetkellä istun junassa, joka on pysähdyksissä Kuopion asemalla. Suuntana Helsinki! Tää tyttö on nimittäin matkalla jääkiekon mm-kisoihin. Luvassa olis Suomi-Kanada ja kolme muuta peliä. 
Junassa on kovin tiivis tunnelma, niin parempi ehkä lopetella tämä:D

Ihanaa  viikonloppua kaikille! Palaillaan ensi viikolla kuvien kanssa! 

Pieni tarina oravasta

Olipa kerran orava...

...joka asusti(ja asustaa edelleen) meidän liiterin nurkilla.

Sillä on paljon pieniä lintuystäviä

Se tykkää kiipeillä liiterin hirsien välissä

Joskus syöminen on hiukan hankalaa...

Mutta useimmiten se onnistuu ilman komplikaatioita(:






Meillä sataa ihan kamalasti lunta.. On satanut jo pitemmän aikaa. Olin jo virittäytynyt kesäkenkätunnelmiin, mutta päätin, että en valita! Jos sukat kastuu, voi vaihtaa kuivat. Jos kengätkin kastuu, kannattaa käyttää niitä ihanan vaaleanpunaisia haisaappaita(:

Mulla on nyt kauheesti koulujuttuja, mutta koitan viimestään viikonloppuna kirjottaa jotain hyödyllistä(:
Ihanaa viikkoa!
Jenni





Junassa...

Noin kuukaus sitten kirjottelin autossa. Nyt junassa.

Oon ollu kauheen huono kirjotteleen nyt viime aikoina, mutta jotenki aina työpäivän jälkeen ei jaksa kirjottaa. Työssäoppimispäiväkirjaakaa en oo kirjottanu kuukauteen:D

Ihan ekana täytyy mainita siitä, että ei hemmetti mikä tunnelma oli Niiralan Montussa maanantai-iltana! Kyllä sattu saksan kirjotukset hyvään aikaan. Koko halli kannusti ja huusi ja taputti ja aaltokin kiersi hallin kolme kertaa. Tänään sitten katellaan miten käy, alkaako Bluesin kesäloma ja ostellaanko Kuopiossa huomenna lippuja jo välieriin vai vasta niihin "tarvittaessa" peleihin(: Kyllä saa ylpeenä kertoo olevansa savolainen, kun kattelee poikien(jonkun mielestä miesten) menoa jäällä!

Istun siis iki-ihanan VR:n pikajunassa 701 matkalla Rovaniemelle. Rovaniemeltä hyppään bussiin, joka on matkalla Kilpisjärvelle, mutta jään jo Kittilässä pois. Siellä vaihdan bussin henkilöautoon, jolla pääsen kotiin tunturiin(: Kävin siis Savossa kotona pistäytymässä sen verran, että saksan yo-kokeen tein ja kävin KalPan pelissä. Ja tietty kummipoikaa piti käydä moikkaamassa. Siellä olikin vissiin ollu hiukan ikävä. Tai ainaki sylissä oli ruuhkaa siihen malliin ja siitäkin käytiin keskustelua, että kuka nukkuu mun vieressä. Tiistaina sitten kun todettiin että lähden huomenna(tänään) takasin Ylläkselle, niin pikku neitikin totes, että "Minulla on ikävä"(:

Tietysti mullakin oli ja on ikävä kaikkia, mutta ristiriitaisen asiasta tekee tunne siitä, että mun koti on myös Ylläksellä. Jos äiti ja mummot sais päättää, ni mua ei varmaan päästettäs mihinkään. Ne on sanonu niin joka kerta, kun mun tieni on käyny toiselle puolelle Suomea tai Eurooppaa. Mutta musta vaan tuntuu, että mut on luotu liikkumaan. Laskeskelin tuossa, että sen jälkeen kun muutin pois kotoota, nii pisin aika jonka olen asunut samassa paikassa(asunnossa) on 10kk. Johon mahtuu kesän ja 2kk:n Ylläksen mittanen katko. Ehkä mä joskus asetun aloilleni. Mutta ken tietää minne... Ylläkselle, Kuopioon, Wieniin? Kenties muualle Suomeen tai Eurooppaan?
Mutta just nyt musta tuntuu siltä, että haluun nauttia nuoruudesta ja siitä vapaudesta, että voin pakata laukkuni ja lähteä. Kukaan tai mikään ei estä mua menemästä. Tai no, äiti ja mummot edelleen kovasti yrittää, mutta kyllä ne on sen ymmärtäny, että vaikka menen, nii tulen myös takasin(:

Äiti, Isi, Mummot ja Ukki ja kaikki muut ootte rakkaita<3

kipeenä

Hei vaan taas!

Nyt en oo kerenny kirjottaa piiiiitkään aikaan, kun töissä on ollu nii hirmunen kiire. Oon ollu täällä nyt sen 3 viikkoo ja koko kolme viikkoo asiakkaita on ollu joka paikka täynnä. Onneks hiihtolomasesonki on nyt ohi! WUHUU! Kaikki teki tosi paljo töitä ja itekki tein 12 päivää töitä ilman vapaita. Ja nyt kun alko vapaat ni oon kipee... Kävin eilen lääkärissä ja mulla on viruksesta johtuva flunssa. Eli ei auta kun kärsiä. Tän ja huomisen päivän vietän sairaslomaa ja arvatkaa missä paistaa aurinko täydeltä terältä. No TÄÄLLÄ tietysti. Just sillon ku meikäläisen pitää pysytellä kotona.  Noh, mikä oliskaa mukavempaa ku istua sisällä lukemassa saksan kirjotuksiin näin kauniina päivänä? Olkaa kateellisia (;

Kauheeta ajatella, että mulla on enää 4 viikkoo aikaa täällä! Ihan kertakaikkisen kamalaa suorastaan! Kaks kämppistä on jo päättäny harjottelunsa ja muuttanu pois meijän ihanasta harkkari-kämpästä. :( J lähti keskiviikkona ja A eilen. A vei mennessään myös meijän huushollin ainoan auton. Lauantaina saadaan V:n kanssa uus kämppis ja seuraavalla viikolla tulee toinenkin!

Loppuun vielä muutama valokuva(tällä kertaa ihan itse otettuja;)) ja sitten syvennyn noihin saksan kirjoihin!

Ylläksen huipulta

Kammi 718, ravintola Ylläksen huipulla

Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!

"Tervetuloa kothiin tytär!"

Alku on lähteny tosi hyvin käyntiin, jos järjetöntä flunssaa ei lasketa mukaan. Välillä tuntuu, että oon ihan pulassa ku joudun pidättelemään yskää asiakkaita palvellessa. Pelkäsin vähä, että miten mun alku lähtee käyntiin joidenkin muutosten takia hotellilla. Mutta äkkiä asiat palautu mieleen ja nyt oon jo kun vanha tekijä ;)) Ja kaiken lisäks oon puhunu näiden 4 päivän aikana englantia enempi kun koskaan ikinä Suomessa ollessa. Hotellissa majoittuvista varmaan puolet kuuluu ryhmään "kansainväliset".

Huomenna ja ylihuomenna mulla on vapaapäivät, mutta sitten sunnuntaina taas työt kutsuu. Nyt musta on alkanu taas tuntua, että tuo työ on kun tehty mulle. On niin kiva kohdata erilaisia ihmisiä, vaikka välillä saattaa tulla parikin lapiollista paskaa niskaan. Ihan kun se olis mun vika, että ulkona tuulee tai kylpylään pitää ottaa omat pyyhkeet mukaan. Sekään ei oo mun vika, että netti on hidas, koska linjoilla on n. miljoona turistia. Silti täytyy vaan jaksaa hymyillä asiakkaalle, ottaa syyt niskoilleen ja kiittää palautteesta.

Hieman etukäteen pohdin jo työkavereiden reaktiota mun paluuseen. Muistaako kukaan mua? Haluuko kukaan enää edes nähdä mua? Mutta pelko oli turhaa! Ihmiset vilkutteli jo kaukaa ja tuli halailemaan mua toivottaen tyttären tervetulleeksi kothiin.

Niin, tuo toivotus on saanu mut pohtimaan, että ehkä mun koti voiskin joskus olla täällä.

Asuisin tämmösessä mökissä...

keskellä....

tämmösiä maisemia..

ja hoitasin mun omia poroja(:

Niin ja tosiaan täällä on ihan normaalia, että työkaverit kuttuu mua tyttäreks. Kerkesin tottua siihen jo syksyllä, vaikka aluks hiukan ihmetytti. Mutta nyt oon huomannu, että se tuo vaan lisää kotosuutta tähän touhuun ja oon ihan mielelläni kaikkien "tytär". Vaikka tietty oon aina ja iankaikkisesti isintyttö♥

Palaillaan taas!

Jenni

P.s Kuvat on googlesta ja yleltä(:

Autossa

Niin, siellä mä olen. Autossa matkalla Ylläkselle. Äsken pysähdyttiin Tupoksella aamupalalla ja nyt saadaan jatkaa matkaa auringonpaisteessa(: Seuraavat 7viikkoo asustelen siis siellä tunturin kupeessa ja nautin kauniista keleistä ja maisemista. Ja tietty hymyilen nätisti asiakkaille :)

Tiedän, että oon ollu viime viikkoina huono bloggari, mutta kun on ollu niin paljo tekemistä ja oon ollu laiska :D Koeviikko kun loppu, nii sitten ooteltiin palautus päivää joka meni enemmän tai vähemmän putkeen. Sain yhteiskuntaopista E:n eli 9!!! Ja sit enkusta 6-, saksasta 5 ja 7+ ja kemiasta 7- muistaakseni. En ymmärrä noita kielikokeita, ku kuitenki puhun muuten hyvää saksaa ja enkkua, mutta kokeissa sitten kaikki tieto ja taito katoaa :D

Tällä viikolla oli sitten keskiviikkona lyhyen saksan ylioppilaskuuntelu! Mä luulen että se meni ihan hyvin, mutta keskiviikkona se sitten nähdään. (: Jännitin tosi paljo sitä ja heräsin jo viideltä aamulla vahtimaan kelloo, etten myöhästy. (enkä siis omasta tahdostani) Ja näin painajaistaki että lakkiaisissa tajusin mun yo-lakin olevan vielä kaupassa :D Menin sitten äitille siitä kertomaan ja äiti totes että ''et sinä sitä tarvihe''. Thanks mom! :D

Ja sitten torstaina koitti finally se päivä mitä oli ootettu, nimittäin PENKKARIT! Koululle nautittiin herkuista ja ohjelmanumeroista ja tietty kiusattiin ykkösiä ja kakkosia. ;)) Sitten lähettiin ajelulle rekoilla ja huudettiin ja heiteltiin karkkia :D Illasta sitten jokainen varmasti tietää mitä kaikki(suurin osa) abeista on tehny ja sen ansiosta koko eilispäivä meni enemmän tai vähemmän "kipeänä".  ;))

Ja loppuun muutama kuvamuisto penkkareista!

Disco-Diiva, Punahilkka ja Pingviini

Punahilkka

Meijän rekka!

Koitan nyt Ylläksellä ollessa kirjotella ahkerammin, kun mulla on mokkulaki joka toimii sielläkin!

<3 Jenni

Ice hockey - Part of my life♥

Mun pitäs olla just nyt lukemassa enkun kokeisiin, kirjottaa  saksan esseetä ja lukee saksan sanakokeisiin. MUTTA(aina löytyy joku hieno mutta ;)) päätin paneutua yhteen maailman tärkeimmistä asioista, joita mun elämästä löytyy!

 Laji, joka saa mut tuhlaamaan satoja euroja kausikortteihin ja game worn-pelipaitoihin. Lintsaamaan koulusta matkustaakseni Raumalle kattomaan mahdollisesti kevään viimestä peliä. Tuhlaamaan monta sataa euroo siihen, että pääsen MM-kisoihin tai mikä saa mut valvomaan 2 vuorokautta putkeen päästäkseni MM-kultajuhliin Helsinkiin. Mikä saa mut istumaan monena iltana viikossa jäähallissa keski-ikästen miesten keskellä. Mikä saa mut itkemään ilosta ja surusta, mikä saa mut nauramaan.

Jääkiekko, mun elämäni suurin rakkaus♥ En oo vielä keksiny mikä siinä saa mut tekemään kaiken tuon. Se kaikki vaan tulee.Mestaruusjuhlissa laulettiin Poika saunoo semmosella volyymilla että seuraavan viikon oli kurkkukipee ja ääni käheenä, mutta mestaruus oli tärkeintä! 5kk Itävallassa viime kaudella ja 2kk Ylläksellä viime syksynä oli yhtä tuskaa ilman jääkiekkoa ja Niiralan Montun tunnelmaa. KalPan otteita liigassa oon seurannu vasta pari kautta, mutta maajoukkueen ja NHL-joukkueiden suorituksia jo ainakin 10 vuotta. Äkkiä en keksi mitään muuta niin hyvää ajan vietettä, kuin istua jäähallissa ja kattoo peliä. Ja se tunne kun saa tuulettaa tärkeetä maalia. Oon saanu ainaki 4 kaveria innostumaan jääkiekosta raahamalla heidät KalPan peliin. Meillä edes porukat ei seuraa jääkiekkoo sillä tavalla, että oisin niiltä saanu innostusta. Oon siis joutunu ettimään kipinän jääkiekkoon omia polkujani.  Olohuoneen seinällä paraatipaikalla roikkuu Tapio Laakson ja Teemu Hartikaisen game worn-pelipaidat merkkinä mun loppumattomasta rakkaudesta jääkiekkoon!♥

Nii ja u16 leijonille hurjan suuret onnittelut olympiakullasta!(: Siellä oli KalPan omiakin poikia joukossa!


Nyt mä paneudun ihan aikuistenoikeesti siihen saksaan ainaki!

Hyvää loppuviikkoa!